Hannikaisten Sukuseura ry:n kesäkokous
Savonlinnassa 6. - 7.8.2011

Pääsiäislauantaina 5. päivänä huhtikuuta vuonna 1947 88 suvun jäsentä kokoontui Helsingissä ravintola Kestikartanossa. Yksimielisesti päätettiin perustaa Hannikaisten Sukuseura r.y. -niminen yhdistys.

Nyt Hannikaisten sukuseura on toiminut 64 vuotta ja on yhä voimissaan. Sen totesimme me sukuseuran jäsenet elokuun 6. päivänä 2011, kun kokoonnuimme Savonlinnan Seurahuoneelle pitämään kesäkokoustamme, joka seuran sääntöjen mukaan järjestetään joka kolmas vuosi. Noin 70 suvun jäsentä oli saapunut kaksipäiväiseen kokoontumiseen eri puolilta Suomea. Olipa mukana myös 90-vuotias suvun edustaja Ruotsista asti. Kesäkokous pidetään mielellään jollakin Hannikaisten sukuhistoriaa sivuavalla paikkakunnalla. Savonlinnassa kesäkokous on pidetty useammankin kerran, eikä ihmekään, koska Savonlinnan seudultahan suku on lähtöisin. Säämingissä on suvun alkukoti, Kiilanmäen talo, jossa edelleenkin taloa pitää Hannikais-isäntä, Juha-Pekka Hannikainen. Seuraava kesäkokous päätettiin pitää Jyväskylässä, joka taas liittyy säveltäjä ja runoilija P.J.Hannikaisen elämään.

Vuosikokous

Kesäkokous aloitettiin lounaalla, jonka sukuseura tarjosi. Iloinen puheensorina, riemukkaat tapaamiset ja maukas ruoka johdattivat meidät sopivaan tunnelmaan vuosikokousta varten.

Puheenjohtajamme Rainer Hannikainen toivotti meidät lämpimästi tervetulleiksi sekä kesä- että vuosikokoukseen. Hyvään tunnelmaan meidät johdatti myös sukuseuran oma laulu ”Laulavat Hannikaiset”. Laulu kaikui reippaana ja ryhdikkäänä. Kokous sujui juurevasti Juha-Pekka Hannikaisen tartuttua kokouksen puheenjohtajan nuijaan. Rutiiniasioiden lisäksi käsiteltiin henkilövaihdoksia. Puheenjohtaja Rainer Hannikainen halusi luopua tehtävästään. Hänen tilalleen uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Jorma Hannikainen. Myös sukuseuran esimies Eino Hannikainen pyysi eroa tehtävästään. Uudeksi esimieheksi valittiin Rainer Hannikainen.

Johtokunta uudistui kolmella uudella jäsenellä. Puheenjohtajaksi valitun Jorma Hannikaisen tilalle johtokunnan jäseneksi valittiin Juha-Pekka Hannikainen, Petri Ollilan tilalle Sini Hannikainen ja Esa Tommilan tilalle Ulla Lindholm-Bannwart. Johtokunnassa jatkoivat Helena Hannikainen, Riitta Olsonen ja Heli Tammi.

Kiitospuheen eroavalle puheenjohtajalle piti Esa Tommila, joka kiitti Raineria tarmokkaasta ja tuloksia antavasta johtamistavasta. Suvun arvot ja niiden merkitys nykypolvelle ovat olleet hänen toimintansa tärkeä periaate. Esimiehen tehtävistä luopuneelle Eino Hannikaiselle puhui johtokunnan varapuheenjohtaja Helena Hannikainen. Hän korosti puheessaan Einon pitkää ja syvästi vaikuttanutta toimintaa sukuseuran hyväksi. Eino Hannikainen on sukuseuran perustaja- ja kunniajäsen. Johtokunnan puheenjohtajana hän toimi 1978 - 2005 ja sukuseuran esimiehenä 2005 - 2011.

Einon kristillinen ja humaani vakaumus on antanut seuran toimintaan oman vakaan sävynsä. Me sukuseuralaiset kiitämme eroavaa esimiestämme näistä monista sukuseuran ja sukuseuran jäsenten hyväksi tehdyistä vuosista. Samalla toivotamme uudelle esimiehellemme Rainer Hannikaiselle mitä parhainta menestystä tässä mielenkiintoisessa ja haastavassa tehtävässä.


Johtokunta kutsui kaksi uutta kunniajäsentä: Hilkka Hannikaisen ja Seppo Kapasen. Molemmat ovat toimineet aktiivisesti sukuseuran hyväksi monien vuosien ajan ja ovat edelleen täysillä toiminnassa mukana. Vuosikokous päätettiin laulamalla Savolaisten laulu.

Muistokiven paljastus

Sukuseuran johtokuntaa ja jäseniä on usean vuoden ajan työllistänyt tuleva muistomerkkihanke Savonlinnaan Kirkkoniemen hautausmaalle. Muistomerkin tarkoituksena on kunnioittaa sekä Kirkkoniemen hautausmaalle haudattujen että myös kaikkien muiden suvun vainajien muistoa, riippumatta siitä, missä heidän viimeinen leposijansa on. Suvun jäsenet suhtautuivat alusta alkaen erittäin myönteisesti hankkeeseen. Varainkeräys tuotti hyvän tuloksen ja muistomerkkihanke lähti hyvin käyntiin.

   


Nyt 6. päivänä elokuuta 2011 muistomerkki seisoi valmiina Kirkkoniemen kauniilla hautausmaalla mustan verhon suojaamana. Airueina seisoivat Maila Hannikainen ja Seppo Kapanen. Paljastustilaisuudesta muodostui juhlava ja mieleenpainuva. Aluksi Savonlinnan Mieslaulajat esitti laulun: ”Terve Suomeni maa”, johon sanat on kirjoittanut P.J.Hannikainen. Muistomerkin paljastuspuheen piti seuran uusi esimies Rainer Hannikainen. Hän valotti muistomerkin valmistumisvaiheita ja esitti kiitokset kaikille hankkeeseen osallistuneille. ”Meillä on tässä nyt paikka, jossa voimme käydä kunnioittamassa sukumme vainajien muistoa ja kertoa erityisesti lapsille ja nuorille sukumme juurista”, Rainer Hannikainen sanoi puheensa päätteeksi.

Suojaverho poistettiin muistopaaden päältä ja saimme nähdä jykevän kauniin ja koruttoman taideteoksen. Muistomerkissä on teksti: Hannikaisten suvun edesmenneiden muistolle, Hannikaisten Sukuseura r.y. 2011. Sivupaadessa on erillisenä kilpenä kiinnitetty Hannikaisten Sukuseuran vaakuna ja tunnuslause: Amor vincit omnia. Paaden paljastuksen jälkeen puhui muistokiven suunnittelija Touko Korhonen. Seurakunnan edustaja kappalainen Sirkka Pylkkänen korosti puheessaan menneiden sukupolvien muiston kunnioittamisen tärkeyttä ja siunasi muistomerkin.

Sukuseuran kukkalaitteen laskivat Helena Hannikainen, Jorma Hannikainen ja Rainer Hannikainen.
Lopuksi Savonlinnan Mieslaulajat lauloi ”Suomeni laulun ”. Näin oli arvokas ja koruton juhlatilaisuus ohi. Tunsimme kaikki, että olimme saaneet olla läsnä eräässä merkittävistä hetkistä Hannikaisten Sukuseuran historiassa.

Iltaristeily Saimaalla

Iltaohjelmaksi meille Hannikaisille oli varattu risteily kauniilla Saimaalla. Laivan nimi oli Elviira, ja klo 19.00 se lähti seilaamaan kohti Kiilanmäen lahtea, suvun alkukodin maisemia katsomaan. Vaikka ilta-aurinko säästeli säteitään, mieliala laivalla oli korkealla. Saimaan kauniit maisemat, hyvä iltapala ja hauskat keskustelut jäivät pysyvästi mieleen.

  


Saimme paljon myös sukutietoutta, kun Kiilanmäeltä 1700-luvulla lähteneet sukuhaarat tulivat esitellyiksi. Se tapahtui siten, että joku sukuhaaran jäsen esitteli mukana olevat sukuhaaran jäsenet ja kertoi samalla muita mielenkiintoisia tietoja sekä omasta sukuhaarastaan että edesmenneistä suvun jäsenistä. Myös Kososten Sukuseuran puheenjohtaja Heikki Kosonen käytti puheenvuoron ja kertoi sukuseuransa toiminnasta. Hannikaisethan ovat olleet alun perin Kososia.

Kiilanmäkeä lähestyttäessä talon nykyinen isäntä ja johtokuntaan valittu uusi jäsen Juha-Pekka Hannikainen selosti rantojen asutusta ja kotinsa sijaintia siellä. Samalla kuultiin myös tarinoita Kiiilanmäen elämästä. Muistelijoina olivat ainakin Pekka ja Eino Hannikainen.

On hienoa, että suvun kesäkokousten iltaohjelmaan on usein kuulunut laivaristeily siellä, missä se on mahdollista. Olemme seilanneet Saimaalla aiemminkin. Lahden kesäkokouksessa risteilimme Vesijärvellä, Hämeenlinnassa Vanajavedellä ja Helsingissä lähisaaristossa. Missähän seuraavaksi? Järvipaikkakuntia ainakin Suomessa on riittävästi. Risteilystä jäi mukava muisto mieleen ja seurustelu jatkui vielä pienemmissä ryhmissä iltamyöhään asti.

Jumalanpalvelus Savonlinnan tuomiokirkossa

Pyhäaamu valkeni pilvipoutaisena, vaikka yöllä olikin sadellut. Oli hyvä lähteä yhdessä kirkkoon. Jumalanpalveluksen aiheena oli Jeesuksen kirkastuminen vuorella. Saarnan piti seurakuntapastori Timo Vainikainen ja liturgina toimi kappalainen Sirkka Pylkkänen.

Hannikaiset avustivat jumalanpalveluksessa usealla tavalla. Koko jumalanpalvelusmusiikin hoitivat Hannikaissuvun jäsenet. Urkurina toimi Kaisa-Leena Harjunmaa-Hannikainen ja kanttorina Jorma Hannikainen. Lauluryhmässä avustivat Ilona Hannikainen ja Mikko Melasniemi. Rainer Hannikainen ja Hilkka Hannikainen lukivat päivän lukukappaleet 1 ja 2. Kolehdin keräsivät Lauri Hannikainen, Mauri Hannikainen, Seppo Kapanen, Risto Kapanen ja Eino Sairanen. Jumalanpalvelus päättyi upeaan Kaisa-Leena Harjunmaa-Hannikaisen soittamaan loppusoittoon: Johann Sebastian Bachin preludi G-duuri.

Virallista ohjelmaa ei enää ollut, mutta yllätystarjous oli edellisenä päivänä tullut Kiilanmäen isännän taholta: hän kutsui vaimonsa kanssa sukuseuran jäsenet kirkkokahveille kotitaloonsa Kiilanmäelle. Useat kymmenet pystyivät noudattamaan kutsua. Kiitokset Juha-Pekka ja Ulla Hannikaiselle.

Osan oli lähdettävä kotimatkalle. Siinä kirkonmäellä hyvästelimme ja kiittelimme rakkaita sukulaisia lämpimin halauksin. Luvattiin tavata seuraavan kerran vuosikokouksessa Helsingissä, jossa mahdollisesti tutustuttaisiin uuteen Musiikkitaloon.

Tunsimme ihmeellistä yhteishenkeä ja olimme taas saaneet uutta virtaa sukuseuratoimintaan. Sisimmissämme soivat Hannikaisten oman laulun sanat ja sävel: ”Sääminki, Jyväskylä, Helsinki, Laukaa, seutuja Suomessa on monia. Meitä voi löytää läheltä ja kaukaa, meissä on vanhoja, nuorempia. Suku on intoa täynnä ja voimaa, lahjoja, tarmoa runsaasti on. Kaiken kun saamme vain yhdessä soimaan, mahti ei mennyt oo maan rakohon”


Sukuseuran kunniajäsen Hilkka Hannikainen



-> Lisää kuvia Savonlinnan kesäpäiviltä

-> Eino Hannikaisen puhe Savonlinnan kesäkokouksessa