|
Leena oli ammatillisissa asioissa paljon julkisuudessa ja myös
kirjoitti runsaasti oman alansa asioista. Leena kirjoitti myös
omaelämänkerran nimeltä Rakkautta pyytämättä, valtakunnankätilö
muistelee.
Leenan toive viettää loppuelämänsä omassa Lauttasaaren-kodissaan
toteutui läheisten avulla. Kolmen lapsensa, seitsemän lapsenlapsensa ja
kahden lapsenlapsenlapsensa kautta pirteytensä ja iloisuutensa
säilyttänyt rautarouva oli täysillä mukana tässä päivässä loppuun asti,
kertoi Mervi Parviainen, Kätilölehden päätoimittaja vuosilta 1996 -
2007, Helsingin Sanomissa julkaistussa muistokirjoituksessaan.
Vaalimme Leenaa muistoissamme ja kiitämme häntä kaikesta vaivannäöstä ja
ennen kaikkea iloisesta ystävyydestään. Kätilöliiton puheenjohtaja Terhi
Virtasen tavoin toivomme että taivaallinen torvisoittokunta soittaa
lujaa, sillä siitä Leena pitää erityisen paljon.
Sukuseuran esimiehen, Eino Hannikaisen,
muistopuhe Leena Valvanteesta kesäkokouksessa 2008
Jälleen on iloinen puheensorina kuulunut täällä, Hämeenlinnan
kesäkokouksessa. On tavattu tuttuja, vaihdettu kuulumisia ja lämpimästi
halattu jälleennäkemisen ilosta. Vaikka sukujuhlat ovat pääsääntöisesti
iloinen tapahtuma, niin näihin sisältyy viestejä jäsenistä, jotka ovat
saaneet kutsun ajasta iäisyyteen. Tänään juhlaväen keskellä ei kuulunut
Leena Valvanteen iloinen tervehdys emmekä päässeet osalisiksi hänen
lämpimästä halauksestaan. Hän oli saanut iäisyys kutsun kotiosoitteeseen
2.7.
Leena oli seuramme perustajajäseniä, hän toimi seuramme hallituksessa ja
oli varapuheenjohtajana 1971 - 1976. Esimieheksi hänet valittiin
Parikkalassa pidetyssä kesäkokouksessa 1989. Pyytämistä tähän tehtävään
hän piti suurena yllätyksenä. Leena jatkoi edeltänsä Heikin tapaan
aktiivisesti osallistuvana esimiehenä, tai ”esinaisena”, joksi häntä
myös kutsuttiin. Omasta pyynnöstä hän vapautui esimiehen vastuusta
Lahden kesäkokouksessa 2005. Samassa kokouksessa hänet nimitettiin
seuramme kunniajäseneksi.
Leenalle näyttää luonteenomaista olleen, että lupautuessaan johonkin
tehtävään, hän tekee sen perusteellisen tunnollisesti. Kun hän lupautui
kirjoittamaan seuramme 50-vuotista historiaa, niin hän oli oikea henkilö
tähän tehtävään, sillä kirjan synnyttäminen vaati kaiken siihen asti
kerätyn kirjallisen materiaalin järjestämisen arkistokelpoiseksi. Kirjan
esipuheessa Leena toteaa: ”Minulla on elämäni aikana ollut lukemattomia
kirjallisia haasteita. Tämä niistä suurin, niin suuri, että minusta on
välillä tuntunut siltä, että muserrun sen alla”. Seuramme onneksi hän ei
musertunut, vaan toimiessaan esimiehenä 16 vuotta Leena osallistui
aktiivisesti hallituksen toimintaan ja oli ideoimassa sukumme vaakunaa,
viiriä, adressia ja myyntituotteita, joiden kautta pyritään tukemaan
toimintaa. Esimiehenä, hänen kauttaan, seuraamme välittyi sitä
läheisyyttä, mitä hän oli valtakunnan kätilönä opettanut lasten
syntymisessä ja hellävaraisessa vastaanottamisessa.
Leenan pitkään ja yhteiskunnallisesti ansiokkaaseen toimintaan en tässä
yhteydessä ole puuttunut, vaan tuonut oman näkökulmaan siitä, mitenkä
olen kokenut hänen mukanaolon seuramme toiminnan kehittämisessä ja
sukuhengen vaalimisessa. Hänen kätensä jälki piirtyy ansiokkaan vahvana
sukuseuramme historiaan. Leena oli vahva ja turvallinen tuki
hallitukselle, elämänkokemuksen ja laajan yhteiskunnallisen tietämyksen
perusteella. Parhainta Leenan muiston vaalimista on toteuttaa niitä
elämän arvoja, joita hän edusti ja toi esiin.
Eino Hannikainen
Leenan haastattelu vuodelta 2002
SUKUSEURAN TARMOKAS ”ESINAINEN”
"Sukuseura oli koko perheen harrastus ja varsinkin äidilleni seura
merkitsi paljon", kertoo sukuseuran esimies Leena Valvanne. Hän oli
mukana perustamiskokouksessa Helsingin Kestikartanossa vuonna 1947.
Paikalla olivat myös Leenan vanhemmat, Eero-veli sekä Eila- ja
Elina-sisaret, jotka ovat osallistuneet myös aktiivisesti suku-seuran
toimintaan.
"Seuran toiminta on muuttunut vuosien aikana järjestäytyneemmäksi ja
täsmällisem-mäksi" ja sitä Leena Valvanne pitää hyvänä kehityksenä. On
säännölliset vuosi- ja kesäkokoukset, oopperakäyntejä ja erilaisten
myyntiartikkeleiden tuottamista. Leena on itsekin ollut ideoimassa suvun
vaakunaa, viiriä, adressia, t-paitaa sekä kirjekortti-yhdistelmiä.
Sukuseuran esimiehenä tai paremminkin esinaisena Leena on ollut vuodesta
1989 alkaen. "Kun minua pyydettiin tähän tehtävään, se oli suuri
yllätys. Minulla oli valta-va kunnioitus edellisiä esimiehiä, kuten
suurlähettiläs Heikki Hannikaista kohtaan."
Esimies on suvun historioitsija ja hänen tehtäviinsä kuuluu mm. suvun
arkistosta huolehtiminen. Hän huolehtii, että Kansallisarkisto saa
kaiken Hannikais-materiaalin. Sitä Leena Valvanne on arkistoon
jatkuvasti toimittanut. Mukana on mm. kokousten pöytäkirjoja, kirjeitä
ja sanomalehtileikkeitä.
Sukuunsa Leena Valvanne tutustui perinpohjaisesti kun hän kirjoitti
seuran 50- vuotisjuhliin vuonna 1997 sukuseuran historian. Se oli suuri
urakka. Ensin oli järjestettävä sukuseuran valtava arkisto. Siihen meni
koko vuoden 1996 kesä. Tulok-sena oli mielenkiintoinen ja elävästi
kirjoitettu kirja suvun ja sukuseuran vaiheista. Täytyipä esimiehen
opetella sen kirjoittamisen yhteydessä myös tietokoneen käyttö.
"Tuolloin opin tuntemaan sukuni. Saan olla hurjan onnellinen, että
kuulun niin moni-puolisesti lahjakkaaseen sukuun. On musikaalista
lahjakkuutta, mutta myös kirjallista lahjakkuutta ajatellen vaikkapa
Pietari Hannikaista. Hän oli ensimmäinen suomen-kielinen
kaunokirjailija, ensimmäisen suomenkielisen näytelmän kirjoittaja,
suomen-kielen kehittäjä ja ensimmäisen nykyaikaisen sanomalehden,
Kanavan perustaja. Mutta Hannikais-suvussa on myös maanviljelijöitä,
uurastajia ja akateemista lahjak-kuutta, korkeassa virka-asemassa olevia
henkilöitä."
Leena Valvanne sanoo saaneen sukuseuran toiminnasta itselleen paljon.
"On hirveän hauskaa olla mukana Hannikais-seurassa. Tämä on niin
vilkkaasti ja elävästi toimiva seura. Olen saanut suvun piiristä paljon
ystäviä ja on ilahduttavaa, että nuoretkin tulevat mukaan varsinkin
kesäkokouksiin. Sen havaitsi viimeksi varsinkin Imatralla."
Leena Valvanne tunnetaan ennen kaikkea "valtakunnan kätilönä". Hän
korostaakin, että hänen elämäntehtävänsä on ollut kätilön työ.
Ansiolista on mittava. Hän valmis-tui vuonna 1944 ja on toiminut mm.
Naistenklinikalla sekä Uudenmaan lääninkäti-lönä. Lisäksi tämä tarmokas
ja energinen nainen toimi 14 vuotta Kätilöliiton puheen-johtajana ja
lähes 30 vuotta Kätilölehden päätoimittajana. Nämä tehtävät johtivat
kansainvälisiin tehtäviin mm. WHO:ssa ja Euroopan Neuvostossa.
Hän on ollut alansa uranuurtaja Suomessa. Hän on vetänyt satoja
perhevalmennus- kursseja ja on luonnonmukaisen synnytyksen
puolestapuhuja.
"Elämäntehtävänäni on ollut valmentaa sekä äiti että isä tähän tärkeään
perhetapah-tumaan. 40- ja 50-luvuilla ei opetettu, miten lapsi otetaan
oikealla tavalla vastaan, hänet kiidätettiin synnytyksen jälkeen pois
äidin luota. Nyt lapsi otetaan hellävarai-sesti vastaan ja hän saa jäädä
heti äidin ja isän läheisyyteen."
Leena Valvanne muistelee erästä hauskaa tapahtumaa, jossa juuri isäksi
tullut mies sanoi: "Kyllä pitäisi laissa määrätä, että isät ovat mukana
synnytyksessä. Eihän siitä mitään olisi tullut, jos minä en olisi ollut
siellä mukana."
Vaikka tämä 82-vuotias sukuseuran aktiivinen esimies on ollut jo kauan
virallisella eläkkeellä, se ei ole hidastanut vauhtia. Nykyisin hän on
kuitenkin tietoisesti vähentänyt harrastuksiaan.
"Olen edelleen mukana seniorisairaanhoitajien sekä seniorikätilöiden
toiminnassa ja kuulun Lauttasaaren Kansallisiin senioreihin. Matkustan
paljon ja viime aikoina matkat ovat suuntautuneet mm. Ranskaan, Puolaan,
Unkariin, Tsekkiin ja Viroon.
Minulla on paljon ystäviä. Yksinäisyyttä en tunne, vaikka olen ollut
leskenä jo 21 vuotta."
Suhteet lapsiin ja lapsenlapsiin ovat lämpimät, Leenalla on kolme lasta
ja seitsemän lastenlasta. Lapset ovat myös aktiivisesti mukana
sukuseurassa. Hänen tyttärensä Helena tapasikin tulevan miehensä, Pekka
Tommilan, seuran yhteisessä projektissa, Pietari Hannikaisen
Silmänkääntäjät-näytelmän harjoituksissa. Lapsenlapset Sanna ja Henna
ovat soittaneet monissa suvun juhlissa. Lapsenlapset ovat antaneet
rakkaalle isoäidilleen lempinimen "Ummu" ja he ovat jo vuosia kysyneet:
"Koska sinä Ummu oikein aiot jäädä eläkkeelle?"
Helena Hannikainen
Sukuseuran varapuheenjohtaja
|
