LAULAVAT HANNIKAISET
-LAULUN TAUSTAA

Hannikaisten Sukuseuran laulun, Laulavat Hannikaiset, on säveltänyt musiikkineuvos Urpo Jokinen. Sanat on kirjoittanut Hilkka Hannikainen.

Laulun säveltäjän musiikkineuvos Urpo Jokisen perustelut sävellystyölleen

Sävelmän koetin tehdä sellaisen, että se käy yhteislauluna. Melodia ei liiku kovin laajalla alueella, koska kysymyksessä ovat tavalliset laulajat. Kertosäkeeseen koetin saada intoa ja vauhtia, jopa niin että muutamassa kohdassa laulajat voivat iskeä käsiä yhteen. Kertosäkeen sanoja olen hieman muokannut, että jäisi hengitykselle aikaa. Näin saa lauluun ilmavuutta ja vauhtia.

Onko sävelkorkeus sopiva? Yleensä monet laulut, varsinkin virret yritetään laulaa liian korkealta. Yhteislaulut lauletaan ilman, että on äänenaukaisua. Kirjoitin alas eräänlaisen cantus firmuksen, ylä-äänen, jonka voi yksi tai muutama tenori ja sopraano laulaa.
 

Sanoittajan Hilkka Hannikaisen puheenvuoro

Minulta on silloin tällöin kyselty, miten tulin kirjoittaneeksi sanat sukuseuran lauluun ”Laulavat Hannikaiset ”. Koska sanat eivät ole syntyneet ihan noin vain, vaan kysymyksessä on pitempi prosessi, on syytä palata ajassa taaksepäin 1980-luvulle, jolloin Hannikaisten sukuseura piti kesäkokouksensa vuonna 1983 Savonlinnassa ja vuonna 1986 Jämsässä ja Kuhmoisissa. Savonlinnan kesäkokouksessa olin mukana ensimmäisen kerran ja sain tutustua sukuseuraan ja sen mukaviin jäseniin.

Mieleenpainuvimmaksi muistoksi jäi tuolloin tutustuminen Kiilanmäen taloon Säämingissä ja sen ystävälliseen isäntäväkeen. Sieltähän Hannikaisten suku on lähtöisin. Siellä ne olivat ” laitumet laajat, selkeä, kuulas taivas sen, suuret salot ja vaarat järvineen”. Huikaisevaa oli antaa ajatuksen lentää suvun alkujuurien elämään ja ajatella paikan avaruuden vaikutusta suvun ihmisten hengen viljelyyn ja sisäisen elämän kasvuun.

Seuraava kesäkokous Jämsässä ja Kuhmoisissa oli kohdaltani historiallinen, sillä silloin mieheni Arvo Hannikainen liittyi sukuseuraan ja hänen kauttaan minutkin hyväksyttiin sukuseuran jäseneksi. Myös poikamme Rainer perheineen liittyi sukuseuraan. Tämän kesäkokouksen parasta antia oli tutustuminen P. J. ja Alli Hannikaisen sekä heidän poikiensa yhteiseen kesäpaikkaan Aavarantaan, Päijänteen rannalla Kuhmoisissa. Jälleen historian siipien havinaa, kun kaikki musiikkiperheen maan- ja maailmankuulut jäsenet olivat kuin hengessä mukana kanssamme omilla rannoillaan, omissa saarissaan.

Olin saanut näiden kahden kesäkokouksen yhteydessä rautaisen annoksen sukuun liittyvää tietoa. Mutta nälkä kasvoi syödessä. Onnistuin ja kiinnostuin kaikesta Hannikaisen sukuun liittyvästä. Etsin tietoja erilaisista lähteistä. Mielenkiintoisena ja hyvin tietoa antavana pidin Kyllikki Maliston kirjaa, P.J. Hannikainen aikalaistensa parissa. Kiintoisia yksityiskohtia kuulin Parikkalan kesäkokouksessa, kun Pekka Olsonen piti esitelmän äitinsä isoisästä Pietari Hannikaisesta, suomalaisuuden uranuurtajasta ja kirjailijasta.

Nämä ja monet muut Hannikaisia koskevat tiedot ja ajatukset jäivät alitajuntaan, josta ne sitten alkoivat nousta tietoisuuteen, kun sukuseurassa alettiin puuhata omaa laulua. Sain jonkinlaisen innoituksen ruveta rakentamaan runoa, joka kertoisi Hannikaisista ja loisi innostusta ja yhteishenkeä sukuseuran jäsenten keskuuteen.

”Hannikaisten laulu” julkistettiin Savonlinnan kesäkokouksessa vuonna 1995. Laulun sävellystyön teki säveltäjä Ann-Elise Hannikainen ja tekemästäni runosta tuli laulun sanat.

Myöhemmin huomattiin, että Hannikaisten laulu sopii paremmin instrumentaalikap-paleeksi tai yksinlauluksi. Olen kuullut sitä esitettävän viulusoolona ja myös Eeva Lydeckenin esittämänä yksinlauluna seuramme 50-vuotisjuhlassa. Toivoisin tätä laulua esitettävän useamminkin sukuseuran tilaisuuksissa.

Toive saada sukuseuralle laulu, jota voitaisiin yhdessä laulaa eli edelleenkin mielessä. Kun onnistuttiin saamaan säveltäjäksi musiikkineuvos Urpo Jokinen ja muokattiin hieman sanoja, olikin meillä uusi laulu valmiina. Laulun nimeksi tuli ”Laulavat Hannikaiset”. Laulu julkistettiin sukuseuran 60-vuotisjuhlassa Katajanokan Kasinolla vuonna 2007. Viimeksi lauloimme sen Hämeenlinnassa kesäkokouksen alkulauluna.

Minulta on kysytty, mistä laulun sanat oikein kertovat. Lyhyesti vastaan näin:
1. säkeistö viittaa suvun alkukotiin Kiilanmäkeen ja sen maisemaan.
2. säkeistö kertoo Kiilanmäen pojan Heikin muutosta Säämingistä Nurmekseen, Karjalan laulumaille. Sävelten mestari on P. J. Hannikainen, joka on säveltänyt mm. Karjalaisten laulun.
3:ssa säkeistössä toivotaan, että suvun tulevaisuus on yhtä mahtava kuin sen menneisyys eli mahti älköön menkö maan rakohon!

Hilkka Hannikainen