Eino Hannikaisen avajaispuhe kesäkokouksessa Messilässä

Lahti 6.8.2005
 

Rakkaat sukuseuramme jäsenet. Johtokunnan puolesta minulla on ilo tervehtiä teitä ja toivottaa sydämen lämmöllä tervetulleeksi kesäkokoukseen Lahteen. Tämänkertainen kokous sattui samaan ajankohtaa Jyväskylän rallin ja Yleisurheilun MM kisojen kanssa. Kuluneen kolmivuotisen jakson toiminnan tärkeimmäksi tapahtumaksi nousi P.J.Hannikaisen syntymän 150-vuotijuhlinta, lämpimät kiitokset toimintakertomuksessa mainittujen tahojen lisäksi professori Reijo Pajamolle, kapellimestari Tuomas Ollilalle, P.J.Hannikaisen elämäkerran kirjoittajalle professori Matti Vainiolle, Ylioppilaslaulajille ja Yleisradiolle. Sukuseuramme 58-vuotisen toiminnan ajan hallinnossa on ollut vastuunkantajia perustajajäsenistä. Niin kuin muillakin elämän alueilla tapahtuu sukupolvenvaihdoksia, niin olemme ajankohdassa, jossa perustajajäsenet antavat vastuun uudelle nuoremmalle sukupolvelle. Omalla kohdalla tunnen nöyrää kiitollisuutta kaikesta siitä tuesta ja luottamuksesta, jota seuramme esimiehiltä ja jäseniltä kuluneiden vuosien aikana olen saanut. Seuramme edustajana olen saanut olla vastaanottamassa eri tahojen muistamisia edesmenneiden suvun jäsenten työn merkityksestä aikalaistensa parissa. Kaiken tämän olen kokenut suurena rikkautena, johon minulla ei ole ollut mitään ansiota.

Kun olemme koolla sukulaisuuden merkeissä, niin rohkenen tuoda terveisiä hyvin kaukaisilta sukulaisilta mareilta Baskiiriasta Birskin kaupungista. Baskiria sijaitsee Euroopan itärajalla Ural-vuoriston eteläosassa. Palasin sieltä viikko sitten kolmen viikon matkalta. Matka tarkoitus oli olla aloittamassa paikallisen luterilaisen seurakunnan kirkon rakentamista, mutta erilaisten paikallisten ongelmien takia emme päässeet varsinaiseen rakentamiseen.

Baskiriassa elää n. 120 000 itämarilaista ja heistä n. 90% kuuluu luonnonuskonnon harrastajiin. Inkerin kirkon lähetystyön kautta on sukulaiskansojen keskuuteen syntynyt luterilaisia seurakuntia.

Presidentti Putinin vierailun venäläisissä kommenteissa kiinnitettiin huomiota suomensukuisten kansojen asian esillä pitämiseen ja pelättiin niiden pyrkivän itsenäistymiseen. Matka avarsi näkemään sukulaisuutta laajemmasta näkökulmasta.

Kuluvana vuotena olemme viettäneet Kristinuskon Suomeen tulon 850 v. juhlia. Kansallisen kieleen, kulttuurin ja olemassaoloomme kristinuskolla on ollut ratkaiseva merkitys. Päätökseksi lainaan virren 448: 2 ja 3 säkeistön sanoja: Olemme yhtä perhettä, kaikista kansoista ja taivaan Isää tahdomme, kuin Kristus palvella. Toisten kuormaa kannamme. Todistus yhteinen kuuluttaa kaikkeen maailmaan kiitosta Kristuksen.

Saakoon isiltä ja äideiltä peritty usko olla sukumme jäsenten kallioperusta jonka varaan saa elämän rakentaa. Tervetuloa aloittamaan vuosikokousta.


Eino Hannikainen